Hymnisivut

Vexilla regis prodeunt - Käy esiin lippu kuninkaan

14.9. Pyhän Ristin ylentäminen, vesper

1 Vexilla regis prodeunt,
fulget crucis mysterium,
quo carne carnis Conditor
suspensus est patibulo;

2 Quo, vulneratus insuper
mucrone diro lanceae,
ut nos lavaret crimine,
manavit unda et sanguine.

3 Arbor decora et fulgida,
ornata regis purpura,
electa digno stipite
tam sancta membra tangere!

4 Beata, cuius bracchiis
saecli pependit pretium;
statera facta est corporis
praedam tulitque tartari.

5 Salve, ara, salve, victima
de passionis gloria,
qua Vita mortem pertulit
et morte vitam reddidit!

6 O crux, ave, spes unica!
In hac triumphi gloria
piis adauge gratiam
reisque dele crimina.

7 Te, fons salutis, Trinitas,
collaudet omnis spiritus;
quos per crucis mysterium
salvas, fove per saecula.
Amen.

1 Nousevat liput kuninkaan,
salaisuus ristin loisteessaan:
on lihan Luoja lihassa
ristille ripustettuna.

2 Kun haavoitettu ristillä
hän oli keihään kärjellä
pestäkseen meidät synneistä,
niin vuoti vesi, verensä.

3 Puu ristin kaunis, loistavin,
purppuroin kuninkaallisin,
valittu olet, arvoinen
pyhien ruumiinjäsenten.

4 Puu autuas, kun oksat sen
maailman hintaa kantaen
sen vaakapuussa punnitsi,
tuonelan saaliin lunasti.

5 Siis terve, risti, uhreineen,
kunnia kärsimyksineen!
Elämä kävi kuolemaan
kuolosta elon antamaan.

6 Oi risti, toivo ainoa!
Voittosi juhlan aikana
suo kasvaa armon pyhien,
pois pyyhi synnit syyllisten.

7 Nyt pelastuksen lähdettä,
kiitämme kolmiyhteistä.
Ne, jotka ristin mysteeri
pelasti, suojaa iäti.
Aamen.

Gregoriaaninen sävelmä

Vaihtoehtoinen sävelmä

1. säkeistön “vexilla” (liput), vaikka on monikossa, viittaa tässä tapauksessa ristiin (ks. Britt, M. 1922, 124). Kun merkkilippu nostettiin ylös, se oli taisteluun lähtemisen merkki.
Niinpä yksiköllinenkin käännös olisi mahdollinen viittaamassa ristilippuun.

4. säkeistön kaksi viimeistä riviä ovat epäselviä, ja niitä on tulkittu eri tavoin (ks. Britt, M. 1922, 125. Huom. Brittin käyttämässä versiossa kyseinen säkeistö on viides.)
Kuitenkin näyttää siltä, että konkreettisella tasolla tekstissä puhutaan “vaakapuusta” eli ristin poikkipuusta, johon Kristus oli ripustettu, ja symbolisella tasolla ihmisen lunastushinnan punnitsemisesta vaa’assa, jonka virkaa ristin poikkipuu toimitti.