1 Verbum supernum prodiens,
nec Patris linquens dexteram,
ad opus suum exiens,
venit ad vitae vesperam.
2 In mortem a discipulo
suis tradendus aemulis,
prius in vitae ferculo
se tradidit discipulis.
3 Quibus sub bina specie
carnem dedit et sanguinem;
ut duplicis substantiae
totum cibaret hominem.
4 Se nascens dedit socium,
convescens in edulium,
se moriens in pretium,
se regnans dat in praemium.
5 O salutaris hostia,
quae coeli pandis ostium,
bella premunt hostilia,
da robur, fer auxilium.
6 Uni trinoque Domino,
sit sempiterna gloria:
qui vitam sine termino
nobis donet in patria.
Amen.
1 Ilmestyi Sana taivainen,
ei lähde Isää jättäen,
vaan lähtee, ottaa tehtävän
ja saapuu iltaan elämän.
2 Kun käsiin vihollistensa
on Juudas luovuttamassa,
hän ensin antaa itsensä
veljille elon leipänä.
3 Kahdessa antoi muodossa
verensä sekä lihansa
raviten koko ihmisen
luonnoltaan kaksitahoisen.
4 Veljeksi suostuu syntyen
ja ravinnoksi ruokaillen,
lunnaaksi hengen antaen
ja palkinnoksi halliten.
5 Niin, uhri pelastumisen,
avaaja portin taivaisen,
kun viha sortaa, iskut nuo,
apusi anna, voimaa suo.
6 Yhden ja kolmiyhteisen
kunnia Herran ikuinen,
hän elon vailla loppua
on isänmaassaan antava.
Aamen.
Runomitta: nelipolvinen jambi.