1 Nox atra rerum contegit
terrae colores omnium:
nos confitentes poscimus
te, iuste iudex cordium.
2 Ut auferas piacula
sordesque mentis abluas,
donesque, Christe, gratiam
ut arceantur crimina.
3 Mens, ecce, torpet impia,
quam culpa mordet noxia;
obscura gestit tollere
et te, Redemptor, quaerere.
4 Repelle tu caliginem
intrinsecus quam maxime,
ut in beato gaudeat
se collocari lumine.
5 Sit, Christe, rex piissime,
tibi Patrique gloria
cum Spiritu Paraclito,
in sempiterna saecula.
Amen.
1 Yön pimeyden peitossa
on väreinensä maailma,
me rukoilemme anoen,
tuomari hurskas sydänten:
2 Nyt että synnit poistaisit
ja sielun tahrat pesisit,
armosi, Kristus, antaisit
ja rikoksilta suojaisit.
3 Kun tunnotonta sielua
lankeemus kalvaa tuhoisa,
se nousta kaipaa salassa
etsimään Lunastajaansa.
4 Pimeys mielen karkota,
kauaksi aja sielusta,
se jotta voisi iloita
valossa asumisesta.
5 Kuningas Kristus, sinulle
kunnia niin kuin Isälle,
kunnia Hengen samaten
nyt kautta aikain ainaisten.
Aamen.
Runomitta: nelipolvinen jambi.