1 Lauda Sion Salvatorem,
lauda ducem et pastorem,
in hymnis et canticis.
Quantum potes, tantum aude:
quia maior omni laude,
nec laudare sufficis.
2 Laudis thema specialis,
panis vivus et vitalis
hodie proponitur.
Quem in sacrae mensa coenae
turbae fratrum duodenae
datum non ambigitur.
3 Sit laus plena, sit sonora,
sit iucunda, sit decora,
mentis jubilatio.
Dies enim solemnis agitur,
in qua mensae prima recolitur
hujus institutio.
4 In hac mensa novi Regis,
novum Pascha novae legis,
phase vetus terminat.
Vetustatem novitas,
umbram fugat veritas,
noctem lux eliminat.
5 Quod in coena Christus gessit,
faciendum hoc expressit
in sui memoriam.
Docti sacris institutis,
panem, vinum in salutis
consecramus hostiam.
6 Dogma datur Christianis,
quod in carnem transit panis,
et vinum in sanguinem.
Quod non capis, quod non vides,
animosa firmat fides,
praeter rerum ordinem.
7 Sub diversis speciebus,
signis tantum, et non rebus,
latent res eximiae.
Caro cibus, sanguis potus:
manet tamen Christus totus,
sub utraque specie.
8 A sumente non concisus,
non confractus, non divisus:
integer accipitur.
Sumit unus, sumunt mille:
quantum isti, tantum ille:
nec sumptus consumitur.
9 Sumunt boni, sumunt mali:
sorte tamen inaequali,
vitae, vel interitus.
Mors est malis, vita bonis:
vide paris sumptionis,
quam sit dispar exitus.
10 Fracto demum Sacramento
ne vacilles, sed memento,
tantum esse sub fragmento,
quantum toto tegitur.
Nulla rei fit scissura:
signi tantum fit fractura:
qua nec status, nec statura
signati minuitur.
11 Ecce panis angelorum,
factus cibus viatorum:
vere panis filiorum,
non mittendus canibus.
In figuris praesignatur,
cum Isaac immolatur:
agnus Paschae deputatur:
datur manna patribus.
12 Bone Pastor, panis vere,
Iesu, nostri miserere:
tu nos pasce, nos tuere:
tu nos bona fac videre
in terra viventium.
Tu qui cuncta scis et vales:
qui nos pascis hic mortales:
tuos ibi commensales,
cohaeredes et sodales
fac sanctorum civium.
Amen. Alleluia.
1 (1) Kiitä, Siion, Vapahtajaa,
paimenta ja johdattajaa
hymneillä ja lauluilla,
(2) rohkeaa tuo ylistystä,
mikään kiitos ei nyt riitä,
suurempi on kaikkea.
2 (3) Erityinen syy on kiittää:
virvoittavaa elon leipää
tänään meille jaetaan.
(4) Pöydässä se ehtoollisen
kahdentoista uskon veljen
seurueelle annetaan.
3 (5) Kiitos soikoon kaikuvana,
loistavana, suloisena,
riemu olkoon vilpitön,
(6) sillä tänään vietämme nyt juhlaa
muistamalla ensi ateriaa
tämän pyhän käytännön.
4 (7) Pöytään kuninkaamme uuden
tulee uusi pääsiäinen,
vanhan lain se lopettaa.
(8) Uusi vanhan poistattaa,
totuus varjon karkottaa,
valo yön pois pakottaa.
5 (9) Mitä pöydässänsä teki,
Kristus meitä saman käski
muistoksensa tekemään.
(10) Leivän, viinin pyhittäen
uhrinamme pelastuksen
noudatamme käskyään.
6 (11) Kristinopin selvä sana:
leivän sijaan tulee liha,
viini muuttuu vereksi.
(12) En voi nähdä, ymmärtää en,
harras usko vahvistaa sen
ohi maisen todeksi.
7 (13) Näöltänsä erilaisten
muotoin alle kätkeytyen
substanssit on piilossa.
(14) Ruokaa liha, juomaa veri,
koko Kristus pysyy silti
kummassakin muodossa.
8 (15) Et saa häntä leikattuna,
murrettuna, jaettuna,
vaan saat kokonaisena.
(16) Tuhat saa tai joku yksi,
saman verran saavat kaikki,
vähene ei saatuna.
9 (17) Sitä saavat hyvät, pahat,
mutta kohtalonsa ovat
elämä tai tuhonsa.
(18) Hyväin elo, pahain kuolo,
nauttiminen sama, katso,
erilainen loppunsa!
10 (19) Sakramentti murrettuna –
muista tämä vakuutena:
yhtä paljon palasena
kätketty on allensa.
(20) Jakaannu ei substanssinsa,
hajoaa vain muodossansa,
asia ei tilassansa
vähene, ei koossansa.
11 (21) Katso, leipä enkelien,
ruoka pyhiinvaelluksen,
todellinen leipä lasten,
ei saa heittää koirille.
(22) Esikuvat ennusti sen:
Iisak-pojan uhraaminen,
teuraslammas pääsiäisen
sekä manna isille.
12 (23) Hyvä paimen, tosi leipä,
Jeesus, armahdathan meitä,
ruoki suojellen niin että
elävien maassa nähdä
hyvää meidän antaisit.
(24) Sinä voit ja tiedät kaiken,
ravitsija kuolevaisten,
kunpa taivaan kansalaisten
kanssaperijöiksi tullen
kumppaneikseen tekisit.
Aamen. Halleluja.
Runomitta: trokeinen dimetri suurelta osin.