1 Bernarde, gemma caelitum,
laudes, tibi quas pangimus,
in nostra verte gaudia
salutis atque munera.
2 Te Christus ussit intimo
dilectionis vulnere
Sponsaeque fecit providus
scutum, columnam, lampada.
3 Almus dedit te Spiritus
os veritatis profluum
et angelorum pabuli
arcana mella proferens.
4 Amoris aestu candidi
te Virgo Mater imbuit,
quam nemo te facundius
vel praedicavit altius.
5 Te quaesierunt arbitrum
reges, magistri, praesules,
cultorque solitudinis
fama replesti saeculum.
6 Sit Trinitati gloria,
quae se videndam largiens,
tecum benigna gaudio
nos det perenni perfrui.
Amen.
1 Nyt ylistämme taivaista
helmeä, Bernhard, sinua.
Se käännä meille iloksi
ja pelastuksen lahjoiksi.
2 Niin poltti Kristus sinua
jo rakkauden tuskalla,
soi kilven morsiamelle,
näin pylvään, lyhdyn kirkolle.
3 Sinulle Henki armoisa
suun antoi, josta totuutta
virtasi sekä salaista
enkelten mettä taivaista.
4 Soi rakkauden hehkua
niin sinuun äiti Maria,
sinua ettei paremmin
saarnannut kukaan, syvemmin.
5 Ja neuvojasi hakivat
kuninkaat, piispat, johtajat,
niin hiljaisuuden asukas
ajassa olit maineikas.
6 Kunnia Kolminaisuuden!
Itsensä meille näyttäen
kanssasi antaa nauttia
hän ikuisessa ilossa.
Aamen.
Runomitta: nelipolvinen jambi.