Päivitetty 21.1.2026
Tällä sivustolla olevat hymnien suomennokset ovat syntyneet rakkaudesta hymnejä ja hetkipalveluksia kohtaan. Ne kaikki eivät ole vielä valmiita, vaan koekäytössä ja työstettävinä. Myöhemmin ainakin osa niistä saattaa tulla julkaistuksi Katolisen kirkon hetkipalveluskirjoissa.
Ne on pyritty laatimaan niin, että ne olisivat sujuvasti laulettavia niin perinteisillä gregoriaanisilla sävelmillä kuin uudemmillakin sävelmillä ja että suomen kielen poljento olisi sopusoinnussa runon ja musiikin poljennon kanssa.
Käännösten kohderyhmäksi on ajateltu katolilaiset uskovat, joilla oletetaan olevan taustatietoa muun muassa raamatullisista kielikuvista, katolisista käsitteistä, kirkon opetuksesta ja myös siitä, mikä on kirkon suhde ja asenne pyhiin, joilta pyydetään esirukouksia. Käännökset ovat siis katolisia, eli kääntäessä ei ole ollut tarvetta samalla sopeuttaa sisältöä sellaisen teologisen ajattelun mukaiseksi, joka ei vastaa alkuperäistä ajattelua ja historiallisia tosiasioita.
Viime kädessä käännökset on kuitenkin tehty ennen kaikkea omaan käyttöön siinä mielessä, että ne pohjautuvat haluun laulaa omalla kielellä ja kiinnostukseen alkuperäistä sisältöä kohtaan.
Alkutekstin sisältöä on pyritty noudattamaan runomuodon haasteista huolimatta niin uskollisesti kuin mahdollista, usein myös silloin, kun ilmaisu on meidän nykyaikaista kieltämme romanttisempaa kuvakieltä.
Vanhat antiikin runomitat ovat muuntuneet poljennollisiksi aikojen kuluessa, usein viimeistään laulettaessa, joskus myös jo runoilijalla. Niinpä näissä suomennoksissakaan ei ole noudatettu antiikin metriikan tavujen pituuksia.
Sen sijaan suomennoksissa on pyritty riimeihin, mikä kuuluu sekä suomalaiseen että laajemminkin eurooppalaiseen hymniperinteeseen, myös silloin, kun alkukielessä riimejä ei ole käytetty. Riimit hahmottavat säkeistön kokonaisrytmiä ja ikään kuin sulkevat säkeitä toisiinsa. Ne antavat soinnillista ja rakenteellista yhtenäisyyttä. Näin riimit omalta osaltaan ovat korvaamassa metristä tavujen pituuksien noudattamista keinona tuottaa runollisen rytmin tuntua. Riimien vahvuus on myös se, että ne kuuluvat ja näkyvät. Ne eivät peity sävelmän alle, kuten tavujen pituudet.
Yleisin runomitta on nelipolvinen jambi eli jambinen dimetri, toisin sanoen ne laulut, joita voidaan laulaa samassa rytmissä kuin esimerkiksi Oi Jeesus, lähde autuuden, Oi Kristus, kirkas aamunkoi tai Sun haltuus, rakas Isäni. Jos et osaa gregoriaanisia sävelmiä, voit halutessasi laulaa näitä lauluja noilla tutuilla sävelmillä. Myös vaihtoehtoisia sävelmiä on annettu.
Tärkeintä ei ole, että harjoitat oikeaoppista kulttuurihistoriallista traditiota, vaan että rukoilet laulaen. Vain rukoillen hetkipalvelukset ja muutkin palvelukset säilyvät elävänä perintönä.
Laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. (Kol. 3: 16)